Giuseppe Verdi Opera täytekynä

Italialaisen AURORAN GIUSEPPEVERDI –TÄYTEKYNÄ 928 on Opera sarjasta, jota on tehty rajattu ja numeroitu erä. Täytekynää löytyy kultaisella 18 karaatin medium terällä numerot 1191/1919 ja 1512/1919.

ItalialaisenAURORAN GIUSEPPEVERDI –MUSTEKYNÄ 928 on Opera sarjasta, jota on tehty rajattu ja numeroitu erä. Täytekynä on kullattua sterling hopeaa. Täytekynän päässä on kaiverrettu lyyra. Giuseppe Verdi –täytekynät ovat kunnianosoitus säveltäjälle, joka on kirjoittanut osan maailman hienoimmasta musiikista, esimerkiksi ajattomia melodioita, jotka yhä innostavat ihmisiä joka puolella maailmaa. Giuseppe Verdi oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä säveltäjistä: kuuluisuus ja menestys seurasivat häntä läpi koko hänen elämänsä ja hänen maineensa jatkoi suurta kasvuaan vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Nykyäänkin maailman kuuluisimmissa teattereissa jopa kokonaisia oopperasesonkeja on rakennettu Verdin tuotannon varaan. Hänen oopperansa tarjoavat yhä kaikenlaisille yleisöille yhtä tuoreita ja dramaattisia elämyksiä ja tuntemuksia kuin silloin kuin ne esitettiin ensimmäistä kertaa. Olipa kyseessä sitten Nabucco, Rigoletto, La Traviata, Aida tai Falstaff jokainen uusi lavastus ja esitys vahvistaa sitä taiteellisuutta, jota säveltäjä on hakenut musiikillaan, joka on ja tulee myös aina olemaan kuolematonta. Lähellä Parmaa sijaitsevassa Roncole di Bussettossa vuonna 1813 syntyneen Verdin vanhemmat olivat vaatimattoman majatalon pitäjiä. Verdi kuoli Milanossa vuonna 1901. Jo nuorena hän osoitti omaavansa musiikillisia lahjoja ja häntä rohkaisi ja tuki Antonio Barezzi, joka oli rikas kauppias ja musiikin ystävä ja josta myöhemmin tuli Verdin appi. Kun Verdi haki Milanon Konservatorioon hänet lähetettiin matkoihinsa! Hän ei kuitenkaan nuorena ja itsepäisenä antanut tämän masentaa itseään vaan jatkoi yksityistuntejaan ja lopulta vuonna 1836 hänet nimitettiin musiikkimestariksi Bussetton kaupunginvaltuustoon. Tällöin hän oli lopulta valmis naimaan ensirakkautensa, Margherita Barezzin, ja muuttamaan Milanoon appensa taloudellisella tuella. Lombardian pääkaupungissa hän otti ensi askeleensa teatterin maailmassa ja hänen säveltämänsä Oberto conte di Santo Bonificio saavutti suosiota La Scalassa. Hänen seuraava yrityksensä ei ollut yhtä menestyksekäs senkään vuoksi, että sen kirjoitusvaiheessa hänen rakas vaimonsa kuoli. Verdi kävi läpi kriisikauden ja analysoimalla vaimonsa kuoleman aiheuttamaa tuskaa hän sai vuonna 1842 aikaiseksi Nabuccon, joka oli suuri menestys ja se esitettiin myös La Scalassa. Tästä lähtien Verdin onni oli koko ajan nousussa: hänet hyväksyttiin kaupungin aristokraattipiireihin, häntä rakastivat isänmaalliset nationalistit, säveltäjästä tuli koko ajan suositumpi, hitaasti mutta varmasti hän omaksui Italian yhdistymis- ja vapaustaistelun keulakuvan aseman. Muodostettaessa Italian tasavaltaa hänen kuuluisuutensa johti hänet tilanteeseen, että hänet valittiin ensimmäiseksi Italian parlamentin varamieheksi ja lopulta vuonna 1875 senaattoriksi. Nabuccon suosion jälkeen Verdi sävelsi I Masnadierin, Jerusalemin ja La Battaglia di Leglanon, joka oli näyttämöllä Roomassa 1849. Samaan aikaan hän sai myös henkilökohtaisen elämänsä kuntoon rakastuessaan ja naidessaan sopraano Giuseppina Strepponin. Tässä vaiheessa, kiitos hänen tukijoidensa uskollisuuden ja kadehdittavan sosiaalisen asemansa, Verdi tunsi olonsa itsevarmaksi ja taiteellisesti velvoitetuksi ottaa epätavallisia aiheita kirjoittamisensa ja sävellyksensä teemoiksi: vedoten lujaan itsetuntoonsa ja laskien luovien inspiraation purkaustensa varaan hän sai tehtyä Suuret Oopperansa, Rigoletton, Il Trovatoren ja La Traviatan, joka herätti kritiikkiä mutta sai lopulta suuren suosion. Verdin nimi alkoi levitä ulkomailla: vuonna 1885 hänet kutsuttiin avaamaan Pariisin kausi teoksellaan ”I Vespri Siciliani”; vuonna 1862 hän lavasti oopperan La forza del Destino suuressa mittakaavassa Pietarissa; vuonna 1876 hän palasi Pariisiin toisen mahtavan oopperan, Don Carlosin, kanssa joka esitteli ihan uutta kielellistä rikkautta. Vuonna 1871 upea Aida esitettiin Kairossa Suezin kanavan avajaistilaisuudessa. Othello seurasi vuonna 1887 ja sitten vuonna 1893 ehkä hänen upein työnsä, joskin aikaansa edellä sävelletty, Falstaff. Viimeiset vuotensa hän vietti tehden hyväntekeväisyystyötä ja perusti säätiön muusikkojen lepokotia varten. Häntä pidettiin kansallisena aarteena jo ennen Italian yhdentymistä. Verdiä on sen jälkeen pidetty korkeimman luokan nerona. Hän oli musiikillisen kynäilyn mestari, josta kuninkaalliset hovit ja Euroopan kuuluisimmat teatterit taistelivat. Giuseppe Verdi on erinomainen esimerkki taiteellisesta kynäilystä, joka tänään niittää menestyksen tuloksia, ei vain Vanhalla mantereella vaan kaikkialla maailmassa.